Kakkonen vai kuutonen
Ensi sunnuntaina selviää, kenestä tulee Suomen seuraava presidentti. Vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen keskustelu on käynyt kuumana. Joillekin valinta on täysin selvä, toisille äärimmäisen vaikea. Jopa niin vaikea, että jotkut poliitikotkin ovat sanoneet jättävänsä äänestämättä, mikä on ennen kuulumatonta.
Itse aion ilman muuta äänestää, vaikka kumpikin vaihtoehto tekee todella kipeää. Kakkonen vai kuutonen, siinäpä pulma.
Näppiksessä on uskomaton voima. Muutamalla kirjaimella voi nostattaa tunteita ja synnyttää suuren kohun. Näin kävi vaali-iltana tuloksen selvittyä, kun laitoin Facebook-seinälleni seuraavan viestin:
”En olisi ikinä uskonut, että joskus äänestäisin vihreää homoa, mutta siltä se ainakin nyt tällä hetkellä näyttää.” Ja hymynaama perään.
Iltalehti noukki kommenttini välittömästi ja teki siitä uutisen, joka oli vaali-illan luetuin, ja pelkästään Ampparit-uutispalvelun kautta artikkeli sai yli 5000 klikkausta. Juttu pääsi saman iltana jopa televisioon, ja aihetta puitiin mediassa pitkin viikkoa.
Olen kirjoittanut tilanteesta tarkemmin Uuden Suomen blogiini, mutta ensivaikutelmani todellakin oli asettua kisassa Haaviston puolelle. Tuki Haavistolle olisi ennen kaikkea protesti Kokoomuksen eurohuuruiselle ja liittovaltioon tähtäävälle kovan linjan politiikalle. Seinäkommentti ei kuitenkaan ollut mikään virallinen tiedonanto tai lopullinen kantani. Haavistohan on EU:n suhteen pitkälti noilla samoilla linjoilla.
Olen ollut todella hämmästynyt siitä, että juuri minun kantani kiinnostaa ihmisiä niin tavattoman paljon. Minullahan on vain yksi ääni, eikä vaikea valintani muuta kristillisiä arvojani tai politiikan tekemistäni piiruakaan mihinkään suuntaan. En jatkossakaan kannata homojen avioliittoa enkä adoptio-oikeutta. Tässä tilanteessa on nyt kaksi itselleni hyvin kaukaista vaihtoehtoa, kun vihreä maailmanhalaaja kilpailee EU-uskovaisen rahavallan edustajan kanssa. Toinen heistä on kuitenkin valittava. Toivon, että kisassa käydään tiukka vääntö.
Kyseessä on henkilövaali, ja olen saanut kummastakin ehdokkaasta henkilöinä ihan positiivisen kuvan. Niinistö on vaalien ennakkosuosikki, ja hänestä tulisi varmasti kaikin puolin hyvä presidentti. Myös Haavisto vaikuttaa todella fiksulta ihmiseltä ja voisi hyvinkin onnistua olemaan aidosti ”valtakunnan sovittelija”, joka puhuu esimerkiksi ihmisoikeuksien puolesta järkevällä tavalla.
Vähemmistön edustajana Haavisto voisi ottaa kantaa myös islamilaisen maailman ihmisoikeuksiin. Äskettäin uutisoitiin tapauksesta, jossa Britanniassa kolme vihapuhujaa oli vaatinut homojen teloittamista. Islamilaisissa maissa elämä voi olla varsin hankalaa myös muilla vähemmistöillä, ja Egyptissä naiset ovat olleet erittäin huolissaan uskonnollisten puolueiden menestyksestä viime vaaleissa. Wikipedian mukaan homoseksuaalisuus on edelleen rikos 77 maassa, ja kuolemantuomion siitä voi saada Iranissa, Mauritaniassa, Nigeriassa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa, Arabiemiraateissa ja Jemenissä. Olisi mielenkiintoista kuulla Haaviston ajatuksia näistä aiheista.
Palautetta olen saanut paljon, sekä myönteistä että kielteistä. Monet perussuomalaisten kannattajat ja kristilliset piirit ovat ilmaisseet huolensa mahdollisesta asettumisestani Haaviston kannalle. Ajattelen kuitenkin niin, että olemme nyt ihan kaikki ”presidentin valitsijamiehiä”. Jokaisella on vain yksi ääni, ja jokaisella äänellä on sama painoarvo. Kukin siis antakoon äänensä täysin itsenäisesti ja oman mielensä mukaan. En ole tehnyt vaalityötä kenenkään muun kuin Soinin puolesta, mutta olen rohkaissut kansalaisia valitsemaan vapaasti.
Mitä siis kirjoitan omaan äänestyslappuuni? Onko se diplomatian vai rakkauden numero - sen olen luvannut ilmaista vasta vaalipäivän iltana.
(Julkaistu Päijät-Häme -lehdessä 1.2.2012)
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mielestäni Haavisto on parhaimmillaan maailmalla rauhanvälittäjänä. Siinä tehtävässä soisin hänen jatkavan myös tästä edespäin.
Koen että Suomen ja suomalaisten etujen ajamisessa Niinistön realismilla on enemmän käyttöä.
Diplomatia on kaksiteräinen miekka. Yltiöpäinen diplomatia voi johtaa Suomen kannalta erittäin huonoihin ratkaisuihin. Kärjistetty esimerkki;
Joku tulee ja sanoo haluavansa Suomen. Diplomaatti presidenttinä sanoisi: "Ei käy. Saat enintään puolet."
Siksi Niinistö.
Haavistolta ei ole mitään näyttöjä rauhanneuvotteluiden tuloksista, valitettavasti. Onko hän kenties näiden vaalien suurin huijari?
Ei tässä auta muuta kuin valita kahdesta pahasta pienempi paha.
Minulle se on Niinistö.
Tietysti se on sinulle Niinistö. Sinulle kun on yhdentekevää miten Suomea johdetaan, kunhan vaan ei yksikään homo ole siinä joukossa.
Kun olen sitä vastaan, että homosta tulisi presidentti, niin se ei tarkoita sitä, että minusta olisi yhdentekevää miten Suomea johdetaan.
Tässä on kurja pakkorako: on vain kaksi ehdokasta, joita kumpaakaan en haluaisi äänestää.
Kun teen äänestyspäätökseni toisen ehdokkaan homouden takia, se on yhtä hyvä omiin arvoihini pohjautuva perustelu kuin mikä muu tahansa eikä sitä tarvitse irvailla.
Johansson
Ei se nyt ole noinkaan;vaan niinkuin James Hirvisaari selitti. Jos vastakkain olisivat Niinistö ja Hankamäki (siis myös homoseksuaali, mutta tervejärkinen ja tervettä politiikkaa ajava) politiikan ero olisi selvä kuin pläkki, mutta tässä tapauksessa ero on kyllä marginaalinen.
Juuri siksi se on ongelma (vastakkain Niinistö ja Haavisto) Hirvisaarelle ja oli jonkinmoinen ongelma minullekin.
Mistä se Piho niin natulilleen sen Saulinkaan mieltymykset tietää? Taitaa vain olettaa. Salellahan saattaa olla salaisiakin intohimoja.
Mutta kiinnostus on kova arvostelemaan toisten makuuhuoneasioita. Kovasti vaan homojutut mielessä pyörii ja tunteet temmeltää.
Näin juuri. Henkilövaali.
Toisaalta kakkosen taustavoimat helpottavat valintaa.
MTV3 illan tentissä kävi hyvin ilmi mikä ero on realismilla (6) ja idealismilla (2).
Osittain noin Lauri. Osittain ero taas johtui siitä, että toinen eli tulevaisuudessa ja toinen ei. Haaviston mainitsemat asiat kestävästä kehityksestä ovat välttämättömyys ja niiden eteen on tehtävä töitä, mutta tietenkin on huomioitava myös tämä hetki ja tässä hetkessä vallitsevat olosuhteet.
Niinistö oli jotenkin jämähtänyt tähän hetkeen, Haavisto taas saattoi olla askeleen liikaa tulevaisuudessa.
Minulle se on nelonen (4). Asiaa tämä ei muuta, mutta kahdesta kelvottomasta en voi valita.
Vrt.
http://www.seppohauta-aho.net/Voiko%20Sauli%20Niinistoon%20nyt%20luottaa...
http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/94860-miss%C3%A4-ovat-president...
Voipi olla, että itsekin löydän vinkistäsi vielä helpon ja mieluisan tavan sunnuntaina äänestää - jos mieli kovasti kapinoi vastaan piirtää kakkosta äänestyslippuun.
Ja kaksi kertaa kun kirjottaa neljä. Se on 44. Pyhä luku, mestarivärähtelyn luku. Se on kaikkien vastakohtaisuuksien ja eri tasojen välisen täydellisen tasapainon luku.
Aivan. En halua niskoilleni pressaa, johon en luota.
- Toisen katseessa on jotain samaa kuin wiipurilaisen
taskuvarkaan, joka väitti plåmbuukiani omakseen.
- Ja toisella on poliittisen koneiston luomat utuiset
näytöt kompetenssista.
Silti käyn äänestämässä.
Tyhjät liput lasketaan, pillun kuvat hylätään.
käsipuoli kotiäiti, Harmaasusi™
Nyt kun Euro on kuolinkouristuksissaan, niin halutaanko Suomen Presidentiksi mies, joka on ollut ajamassa Suomea tähän Velkaunioniin, Vai mies, joka on ollut samassa porukassa ajamassa Suomea tähän Velkaunioniin...
Ja lisäksi muutama kysymys, joita ei koskaan kysytä vaalitenteissä.
"- Ilman velkaa ei ole rahaa. Ilman rahaa ei ole taloutta. Miten velkaantumisesta johtuva ongelma voidaan ratkaista?
- Pankista lainattu raha luo tuotannon arvoa vastaavan tulon. Miten velkaantumisesta johtuva ongelma voidaan ratkaista?
- Rahan kierto alkaa vasta sitten, kun joku on mennyt pankkiin, lainannut sieltä rahaa ja kuluttanut sen eteenpäin. Miten velkaantumisesta johtuva ongelma voidaan ratkaista?
- Kaikki raha on velkaa. Näin ollen jokaisella sentillä on täsmälleen yksi suunta: takaisin pankkiin. Miten tämä ongelma on mahdollista ratkaista säästämällä, leikkaamalla, eläkeikien nostoilla tai veronkorotuksilla?
- Ennen kuin euro voidaan kuluttaa, se täytyy lainata (korolla tietenkin). Miten velkaantumisesta johtuva ongelma voidaan ratkaista?"
Suomessa valitaan valtionpäämiestä pelikorteilla leikkien kaupallisen televisiokanavan taustanauretussa ja -huudetussa viihdekeskustelussa, jossa tosiaankaan ei esitetä ensimmäistäkään politiikan lähtökohtaiset käsitteet kyseenalaistavaa kysymystä.
Asiantuntijavieraina ovat vanhoillis-taloudellisesti orientoituneet EU- ja talouspiirien edustajat. Ei ensimmäistäkään yhteiskunta- tai talouskriitikkoa. Viimeinen vierailijapuheenvuoro taataan EK:n johtajalle.
Ehdokkaat saavat välilleen syntymään periaatteellisia sävyeroja esimerkiksi kysymyksessä taloudellisen kasvun laatutekijöistä. Kukaan ei täsmennä missä rajat kulkevat siinä suhteessa, onko talouskasvu päämäärä vai keino, ja mitä itsetarkoituksellisesta kasvusta seuraa. Siitähän on seurannut esimerkiksi sijoituspääomien kasaantuminen ja velkaongelma.
Sosiaalisesta hyvinvoinnista -- tai pahoinvoinnista -- kannetaan suurta huolta. Kumpikaan ehdokkaista ei kerro mitä valtaa aikovat käyttää hurskaiden toiveidensa toteuttamiseksi -- kumpikin vetäytyy kulissiinsa ja väittää että mielipidevaikuttajana toimiminen riittää. Ei se riitä.
Mitä tässä oikein ollaan nyt mukamas valitsemassa? Mitä täässä oikein ollaan tekemässä? Nähdäkseni lähinnä viihdeohjelmaa. Miten oman toivonsa jo menettäneet ja viimeisistä itsekunnioituksen rippeistään kiinnipitelevän kansalaisen pitäisi tällaisiin korttipelileikkeihin suhtautua? Miettiä kumpi on pienempi paha?
Minä ainakin totean että minua ei yhdistä tähän kansakunnan vaalisirkukseen yhtään mikään. Ei mikään. En näe että esitetyissä näytöissä olisi toistaiseksi tullut esille ensimmäistäkään edes todellisia ongelmia koskettavaa kysymystä. Esimerkiksi tuota mainittua kysymystä numeerisen rahan yleisestä legitimaatiosta.
Kerrankin ymmärrän Oikkosen mietteitä varsin hyvin. (Aattelin, että tämä on aihetta sanoa, kun niin monta kertaa en ole löytänyt niistä sitä ns. villakoiran ydintä ollenkaan...)
Oikeastaan kaikki EU-kysymykset on tällä tokalla rundilla sivuutettu melkein kokonaan, kun ehdokkaiden oletetaan olevan niistä samaa mieltä, eikä EU muutenkaan kuulu pressan ns. toimivaltaan... mutta ei sen pitäisi ihan noin mennä, kun EU:n tilanne on mikä on.
Mikään näistä vaalitenteistä ei vieläkään ole onnistunut profiloimaan ehdokkaita kunnolla irti toisistaan muutenkaan. Mutta ne erot, joita olen ollut näkemyksissä erottavinani, kallistavat vaa'an melko vahvasti Haaviston puolelle, vaikkapa sitten juurikin sen pienenmmän pahan kulmasta tarkasteltuina...
Kirjoitin ekan kiekan aikana, ettei Niinistöä ainakaan NIIN helpolla pitäisi pressaksi päästää, eikä onneksi päästettykään. Surullista on se, että pääsee liian vähällä edelleen.
James, todella toivon, että päädyt kakkoseen - se olisi ääni uudenlaiselle Suomelle, eräänlainen "jytkyn jatko", mutta nyt presidentin- eikä eduskuntavaaleissa.
Ääni Niinistölle on ääni rahavallalle, ja ainakaan minun käsittääkseni se ei ole Perussuomalaisten linja. Timo Soinin oma ulostulo ja Niinistön tukeminen oli minusta jotenkin häpeämätön temppu, ja haiskahtaa minusta jopa lehmänkaupalta.
"En jatkossakaan kannata homojen avioliittoa enkä adoptio-oikeutta."
Minäkään en kannata homojen adoptio-oikeutta, mutta äänestin Haavistoa.
Jaha
"Vähemmistön edustajana Haavisto voisi ottaa kantaa myös islamilaisen maailman ihmisoikeuksiin."
- Haaviston siis pitää ottaa kantaa ihmisoikeuksiin, mutta sinä sanot näin: "En jatkossakaan kannata homojen avioliittoa enkä adoptio-oikeutta."
Mitä nuo ovat muuta kuin ihmisoikeuksia?
Lapsen ihmisoikeuksiin ja synnynnäisiin oikeuksiin kuuluu mahdollisuus isään ja äitiin.
Kun ei ole rahaa millä ostetaan ääniä, niin lapsia lupaamalla voi saada. Sitä kutsutaan lapsikaupaksi. Eikä adoptiolapsia riitä edes kaikille isää ja äitiä vastaaville adoptiolasta hakeville. Kysyntää lisäämällä lisätään vaan lapsikauppaa.
Jukka,sanoit sen mitä olen pitkän aikaa ajatellut perussuomalaisiin liittyen.
"Mitä nuo ovat muuta kuin ihmisoikeuksia?"
Nuo ovat vihervasurilaista aivopesua. Homoilla on oikeus avioliittoon; en ole ikinä kuullut, että pappi alttarilla kysyisi sulhaselta tai morsiamelta näiden seksuaalisesta suuntautumisesta. Homoilla on siis täysi oikeus mennä naimisiin. Avioliitto vain on määritelmällisesti naisen ja miehen välinen liitto. Homot ja heterot ovat suhteessa avioliittoon täysin tasa-arvoiset, molemmilla on samat oikeudet.
Sellainen ajatus että kenellä tahansa aikuisella olisi ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus saada lapsi, on täysin perverssi. Lapsien oikeuksista et taida juurikaan välittää?
Tasavertaisuudesta eli ihmisoikeuksista tässä on kyse. Avioliittolaki tulee muuttumaan, halusit sinä sitä tai et.
"Sellainen ajatus että kenellä tahansa aikuisella olisi ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus saada lapsi, on täysin perverssi. Lapsien oikeuksista et taida juurikaan välittää?"
- Niinhän se nyt on. Ei ketään kielletä synnyttämästä tai siittämästä. Ei siihen mitään lupia tarvitse hakea. Eri asia on se, ovatko kaikki ihmiset valmiita tai kyvykkäitä vanhemmuuteen.
Jukka: "Avioliittolaki tulee muuttumaan, halusit sinä sitä tai et."
Hyvin mahdollisesti, mutta siitähän ei ollutkaan kyse. Voin ainakin lohduttautua sillä, että olen oikeassa. Laki voi jossain tapauksissa olla myös järjetön tai väärä, jopa epäoikeudenmukainen.
"Niinhän se nyt on. Ei ketään kielletä synnyttämästä tai siittämästä. Ei siihen mitään lupia tarvitse hakea."
Tätä tapahtuu heteroseksin seurauksena. Mitään sellaista ihmisoikeutta ei ole olemassa, että kaikille aikuisille kuuluisi automaattisesti oikeus saada lapsia. Kaikki eivät siihen kykene, eikä kukaan silloin riko heidän ihmisoikeuksiaan.
Jos Haavisto olisi tuossa parikymppisenä profetoinut, että hän on jonain päivänä presidenttiehdokas, niin mahdollisesti hän olisi ottanut itselleen mukavan rouvan ja liittynyt sosiaalidemokraattiseen puolueeseen? Jos siis näin, niin hänen valintansa presidentiksi olisi nyt varsin todennäköistä. Tietysti toki sillä edellytyksellä, ettei heterous olisi muuttanut hänen luonnettaan.
Mutta Haavisto nyt on näin, ja ehkä sitä katuu? Olisihan hän siitä huolimatta nk. salahomo voinut olla, ja sitten presidenttinä käydä klubeilla ulkomaanreissuillaan Kolumbiassa ja Ekvadorissa? Ja kyllähän Moskovassakin tietääkseni ihan valtavan hienoja klubeja on?
Mutta nyt hän näillä menee ja valinta on kansalaisten käsissä. Toki tässä vielä täpärät paikat Niinistölläkin voi olla, sillä Haavisto on kannalleen saanut monia vaikutusvaltaisia tukijoita. Niin kuin nyt Lippånen ja Lipppåska, ja Tuomioja ja Jaakonsaari. Ja edelleen Kimmo Kiljunen ja Eva Bidee, ja myös Rähinä Paavo ja liikenneministeri Kyllönen. Niin että ei se homma vielä Niinistöllekään selvä ole gallupeista huolimatta, kun on Haavistolla tällainen taustavoima?
Tuskin ehdokas Niinistö on kovin mielissään näistä kilpailijansa parjaajista.
Yhteiseen kokkoon kuseksijoista.
Hirvisaarelta sentään tyylikästä ääneen pohdintaa.
Toivottavasti saadaan ylpeänä kuunnella Porilaisten marssia seuraavat kuusi vuotta Niinistön johdolla (eikä mitään Pyllypoikien marssia Haaviston tyyliin).
Nro.6 Porilaisten marssille!!
Oma kantani näkyy blogissani vaikka en sitä sanokaan. Luotettavuus ratkaisee.
James
sinä päätät sen itse.
Vaalisalaisuus koskee myös sitä, että sinun ei tarvitse ilmoittaa siitä kenellekään. Tämä ei ole huutoäänestys.
Kenenkään ei tarvitse kertoa, ei sinunkaan.
Arvelen, että jos Haavisto ei olisi homo, hän voittaisi nämä vaalit mennen tullen.
Mitä se siis kertoo meistä äänestäjistä, että tuo yksi asia painaa vaa'assa niin tolkuttoman paljon?
Kyllä siinä painaa muutkin asiat.
Tämä Suomen Impivaara ei ymmärrä sitä, että maailmanpolitiikka on ihmisten kohtaamista.
Putinin kanssa ei tarvitse puhua jalkapallosta. Mieluummin Puškinista ja Rahmaninovista. Se osoittaisi perehtymistä ja kiinnostusta, kunnioitusta.
Jokainen valtionpäämies on kiinnostunut tuoreista ajatuksista. Ihan suoraan, kun mennään heti asiaan eikä jaaritella.
Tässä on nyt kysymys tavasta hoitaa ulkomaansuhteita.
Näissä tilanteissa Niinistö on heikoilla.
Ei siinä mitään, kyllä kai hän tämänkin kysymyksen handlaa jotenkin.
Satakuntalainen ei vain ymmärrä venäläistä mentaliteettia.
Marja, en väitäkään, etteikö olisi muitakin motiiveja, mutta väitän, että tuo yksi on se, joka saattaa osoittautua ratkaisevaksi näissä vaaleissa, vaikka 'siinä ei ole mitään järkeä'...
Eikä tossa Arin esittämässäkään pelko-motiivissa kauheasti tolkkua ole; ei homous tartu... mutt eihän peloissa ylipäänsäkään ole järkeä, totta sekin.
Itse itseänikin osin kommentoiden... :-&
Moi taas
Homous ei tartu eikä murenna yhteiskuntarakenteita.
Jouko Piho esittää, että homous on Jumalan mielestä syntiä.
Hän kyllä tuomitsee, ”ettei teitä tuomittaisi”. Sijaiskärsijä.
Jos oletetaan, että Pihon Jumala on luonut ihmisen, sama Jumala on luonut homotkin. Se on Jumalan virhe se, eikä moraalinen kysymys.
Marjalle. Se kysymys.
Mitä se siis kertoo meistä äänestäjistä, että tuo yksi asia (homous) painaa vaa'assa niin tolkuttoman paljon?
Pelko on kieltämättä aika pelkistetty analyysi asiasta, mutta hyvin vahva pohja toiminnalle.
En kiistä. Huomasihan sen viimeyönä alkaneesta susikeskustelustakin. (Aloittajana Marko Lind)
Kovin rationaalisiin, tai edes pidemmällä tähtäimellä terveellisiin ratkaisuihin ei tuolta pohjalta (edit: siis pelon motivoimina) kuitenkaan päästä.
Minun kohdallani se kertoo sen, että haluan noudattaa Raamatun käskyä.
Et siis voi homostella (vaikka mielesi tekisi) koska haluat noudattaa raamatun käskyä. Ymmärsinkö oikein?
Raamatun mukaan maallinen ja hengellinen valta ovat kaksi eri asiaa.
Ja samaisen lähteen mukaan jokainen ihminen on syntinen, oli sitten homo tai hetero.
Tuomiovaltakin noissa syntisyysasioissa on ko. opuksen mukaan jätettävä Jumalalle, eikä siis ihmiselle.
Joten enpä nyt heti keksi, miten tuota päätöstäsi Raamatulla kykenet perustelemaan.
Pihon Jumala on ollut monessa muussakin luomistehtävässä vähän huolimaton.
Ihmiset pitävät luonnottomuutena asioita, joita eivät vain käsitä.
Homoudesta ei ole puhuttu Suomessa oikeastaan koskaan tähän mennessä.
Nyt puhutaan.
Kiinnostus omaan sukupuoleen syntyy aivorakenteessa sikiöaikana.
Lesbot ovat rakenteeltaan samanlaisia kuin heteromiehet: tykkäävät naisista.
Hintit taas ovat kuin normaalit naiset, tykkäävät miehistä.
Aivoissa on eroa, ja ainakaan se ei johdu kasvatuksesta. Että homojen lapsista tulisi aina homoja ja homous lisääntyy.
Yhteiskunnallinen uhkatekijä, joka murtaa yhteisen moraalin.
Kinseyn raportissa USA:ssa arvioitiin, että homoja on 5% väestöstä, 1950-luvulla. Ihan varmasti nyt on enemmän, kun uskaltaa tuoda sen julki.
Ihmisen älykkyyteen tämä luonnottomuus ei vaikuta mitenkään, tai kykyyn hoitaa yhteisiä asioita. Tämä piirre saa joitakin ihmisiä ajattelemaan vähän pitemmälle kuin muut.
Marja Saraskari
Kuten jo viittasin aiemmin, alussa kaikki oli hyvin ja täydellistä. Jumala ei ollut luomistehtävässään huolimaton.
Mutta syntiinlankeemuksen jälkeen ihmiskunta on saanut osakseen monia sairauksia, vajavaisuuksia, kehityshäiriöitä ja kuoleman.
Kaikki asetetaan vielä aikanaan ennalleen ja takaisin kohdalleen sitten kun pahuus kukistetaan, Saatana heitetään tulijärveen ja Jumala hallitsee taas suvereenisti maailmankaikkeudessa ilman pahoja kapinallisia ja heidän konnankoukkujaan. Silloin ei ole enää kuolemaa eikä sairauksia.
Eikä homoja. Homous on himo ja kehityshäiriö eikä sellaista ole enää Jumalan luomassa uudessa maassa ja uudessa taivaassa, jossa kaikki on täydellistä ja Jumalan tahdon mukaista.
Äänestämtää jättäminen on myös kannanotto ja tässä vaalissa erittäin voimakas kannanotto.
Syynä on se, että vaalien eka kierros ei ollut median puolella lähellekään reilua peliä.
Äänestämättä jättäminen on näissä vaaleissa kannanotto Niinistön puolesta, ei sen enempää, eikä vähempää, vaikka äkkiseltään voisi toisin luulla.
Kun kirjoittaa lompakkoonsa muistilappuun numeron 6 ja sitten ensimmäisellä kierroksella äänestyslappuun 6 sekä viimeisellä kierroksella 6, tulee kirjoittaneeksi 666 :D
Tyylikästä toimintaa perussuomalaiselta edes julkisesti pohtia vaihtoehtoja. Tyylittömät homofobiset voi jättää kokonaan omaan arvoonsa, mutta tässä vaalissa kannattaa erityisesti pohtia sitä haluaako tukea suurten ikäluokkien haavetta viimeisestä eläkeläispresidentistään.
Tässä vaalissa samantyyppisten EU-myönteisten ehdokkaiden välillä todellinen ero kulminoituu siinä ollaanko eläkeläisten muutosvastarinnan puolella vai aktiivi-ikäisten muutostarpeiden kannalla.
Pahvi-Saulista ei liene Suomelle hyötyä kuin linnanjuhlien koreana isäntänä. Dynaamisemmasta Pekasta Suomi saisi jotain vastinetta presidentin aiheuttamille kuluille.
Valinta tehdään menneisyyden ja tulevaisuuden välillä.
Se, kumpaa ehdokasta kertakäyttökansanedustaja äänestää, ei vaaleja ratkaise.
Ihmetellä kuitenkin täytyy, että tämä Hirvisaari ensin ensin antaa ymmärtää, että hän äänestää "viherhomoa", muuntuu sitten "puolueettomaksi", kun mielipidemittaukset osoittavat Niinistön selvää ylivoimaa. Sitten vaalien jälkeen kaveri todennäköisesti ilmoittaa äänestäneensä Niinistöä, koska tämä voitti. Voittajan puolella kun on kiva olla.
Että tällainen on taso meidän "apinatarhassamme" Arkadinmäellä.
Ei hyvältä näytä.
"Mitä siis kirjoitan omaan äänestyslappuuni? Onko se diplomatian vai rakkauden numero - sen olen luvannut ilmaista vasta vaalipäivän iltana."
Jospa vaan vastaat huutoosi, eli pidät sanasi.
Jos olisin fundamentalisti missä uskonnossa tai aatteessa tahansa, niin kumman kanssa haluaisin neuvotella?
Haaviston kanssa syntyisi keskustelu, josta saattaisi seurata jonkinlainen molemminpuolinen ymmärrys pohjaksi jatkoneuvotteluille.
Niinistön kanssa syntyisi inttäminen, enkä ymmärtäisi, mitä hän oikeastaan sanoo. En haluaisi jatkaa "neuvotteluja".
Haavisto on diplomaatti. Esimerkki diplomaatin toiminnasta:
Joku tulee ja haluaa Suomen. Diplomaatti sanoo: "Se ei käy. Saat korkeintaan puolet."
Inttäjä Niinistö toteaisi yksinkertaisesti: "Se ei käy."
Haaviston sovittelijataidosta kertoo ehdotus Suomen maksamasta "siemanrahasta" Venäjän jätevesi ongelmien ratkaisemiseksi. Tarjosi rahaa yht'äkkiä ja pyytämättä.
Haaviston tarjouksella tosin on esimerkki, jonka Niinistö teki Euroopan Investointipankissa toimiessaan...
Haavisto osaa käyttää edukseen (kai myös presidenttinä Suomen eduksi) ideat ja virtaukset, Niinistö ei.
Ero johtuu osin Niinistön ikääntymisestä, mutta onhan Haavisto selvästi sosiaalisesti älykkäämpi kuin Niinistö koskaan.
Kari Kero kirjoitti: "Mistä se Piho niin natulilleen sen Saulinkaan mieltymykset tietää? Taitaa vain olettaa. Salellahan saattaa olla salaisiakin intohimoja.
Mutta kiinnostus on kova arvostelemaan toisten makuuhuoneasioita. Kovasti vaan homojutut mielessä pyörii ja tunteet temmeltää."
Kyse Niinistön heteroudesta, kun on naimisissa Jenni Haukion kanssa, ei ole vain oletus vaan tosiasia. Lisäksi Niinistö ei halua, että homoparin liitosta käytettäisiin nimitystä "avioliitto".
Sen olettaminen, että Niinistö olisikin jotain muuta, on turhaa spekulaatiota. Ei ole mitään mieltä lähetä pohtimaan jonkun salaisia intohimoja.
Mennään niillä tiedoilla mitä meillä on. Jos joskus tulee ilmi jotain muuta, niin palataan asiaan.
Minä en arvostele toisten makuuhuoneasioita muussa mielessä kuin että homosuhde on Raamatun kieltämä synti eikä sellainen sovi Suomen presidentille.
Homojutut eivät muutoin pyöri mielessäni eivätkä tunteet temmellä.
Raamatussa ei puhuta sanaakaan Suomen presidentin kelpoisuusvaatimuksista.
Presidentin virkaan on lain mukaan vain yksi vaatimus. Hänen pitää olla syntyperäinen Suomen kansalainen.
Raamatussa ei tietenkään puhuta mitään Suomen presidentin kelpoisuusvaatimuksista, koska Raamatussa ei puhuta mitään Suomesta eikä presidentistä.
Mutta kun Raamattu sanoo homouden olevan himoa ja luonnotonta säädyttömyyttä, niin miten sellaisen ihmisen voi valita kansakunnan johtajaksi? Synti on kansakunnan häpeä.
Piho
"Mutta kun Raamattu sanoo homouden olevan himoa ja luonnotonta säädyttömyyttä, niin miten sellaisen ihmisen voi valita kansakunnan johtajaksi? Synti on kansakunnan häpeä."
- Kyllä sinä pipliaasi tavanneena tiedät, että siellä ei puhuta sanallakaan homoseksuaalien parisuhteista.
Lue tästä eksegetiikan professori Martti Nissisen selostus asiasta.
"Raamatun tekstit eivät sano sanaakaan samaa sukupuolta olevien ihmisten välisestä rakkaudesta eivätkä siihen perustuvista parisuhteista, totesi Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan preofessori Martti Nissinen kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa 24.10.2010 (Raamattu ei käytä valtaa).
Nissinen on osoittanut tutkimustyössään, että Raamatun homoseksuaalisuutta sivuava aineisto on hajanainen ja sattumanvarainen. Niistä Raamatun teksteistä, joissa homoseksuaalisuutta on sivuttu, ei muodostu asiallista kokonaisuutta, jonka mukaan voitaisiin johtaa oman aikamme kristittyjen ratkaisuja kysymykseen samasukupuolisten parisuhteiden ja perheiden asemasta kirkossa.
Homoseksuaalisuutta käsittelevät kohdat esiintyvät Raamatussa vain sivuteemoina ja ovat sidoksissa oman aikansa yhteiskuntaan ja senaikaisiin käsityksiin, kuten miesten ja sukujen tai heimojen välisiin valta- ja kunniakysymyksiin. Näihin seikkoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, kun näkemyksiä homoseksuaalisuudesta perustellaan Raamatun arvovallalla.
Yksittäiset homoseksuaalisuutta koskevat viittaukset Raamatussa kasvavat Nissisen mukaan oman aikansa patriarkaalisen yhteiskunnan arvoista: mieskunnian menetys, eli miehen alistaminen toisen miehen toimesta naisen asemaan oli sen ajan yhteiskunnassa se kaikkein loukkaavin ja kauhistavin asia.
Raamatussa ei siis suinkaan kerrota vastuullisesta homoseksuaalisesta parisuhteesta, vaan väkivallalla nöyryyttämisestä ja toisaalta irstailusta, joka on tuomittavaa, oli sitten kyse homoista tai heteroista.
“Raamatun tekstit viittaavat samaa sukupuolta olevien suhteita kuvatessaan aina kokonaan muuhun asiaan kuin mistä nyt keskustellaan”, Nissinen on todennut teoksessa Synti vai siunaus (2003). Esimerkiksi Vanhan testamentin kyseisessä kertomuksessa “Sodoman miehet eivät olleet homoja vaan rasisteja”.
Nissinen, joka on kansainvälisesti tunnettu Raamatun historian tutkija ja erikoistunut Raamatun ajan seksuaalietiikkaan, toteaa Helsingin Sanomissa, että kukaan ei pysty tukeutumaan Raamattuun tekemättä sen tekstien kohdalla aina valintoja ja tulkintoja. “Raamattu ei käytä valtaa, vaan valtaa käyttävät aina ihmiset omien valintojensa ja tulkintojensa pohjalta”, hän toteaa. Raamatun tekstit eivät kuitenkaan anna oikeutta käyttää sitä lyömäaseena sukupuolisia vähemmistöjä vastaan...."
Marja Saraskari kirjoitti: "Jos oletetaan, että Pihon Jumala on luonut ihmisen, sama Jumala on luonut homotkin. Se on Jumalan virhe se, eikä moraalinen kysymys."
Homous ei ole Jumalan virhe. Jumala loi aluksi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja käski heidän lisääntyä maan päällä. Kaikki oli täydellistä eikä maan päällä ollut yhtään homoa.
Homous tuli mukaan vasta ihmisen syntiinlankeemuksen jälkeen. Paavali kirjoittaa siitä näin: "Miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan." Room.1:27.
Jukka Johansson kirjoitti: "Et siis voi homostella (vaikka mielesi tekisi) koska haluat noudattaa raamatun käskyä. Ymmärsinkö oikein?"
Ymmärsit väärin.
Vaikka en olisi uskossa, en haluaisi homostella, ei tee mieli, koska koen homostelun ällöttävänä.
Raamatun opetus asiasta on sitten se viimeinen ja vahvin niitti mielipiteelleni.
Sinua siis ällöttää ja siksi piiloudut raamattusi höpinöiden taakse.
Niin, mitä sitten.
Monet muutkin ihmiset kokevat homouden ällöttävänä eli he kokevat homoutta kohtaan luontaista torjuntaa, vaikka Raamatun opetuksia ei otettaisikaan huomioon. Eli erittäin monet ei-uskovaisetkin ovat homoutta vastaan aivan tavallisen maalaismoraalin pohjalta.
Minulla on sitten tämän luontaisen reaktioni lisäksi vielä Raamatun opetus, jonka taakse minä en piiloudu vaan tuon asian avoimesti esille.
Piho
Jos raamatussa kirjoitettaisiin, että homous ja homoseksuaalinen parisuhde on oikein, niin sinä hyväksyisit asian? Koska olisihan se silloin jumalasi tahto.
Citycani kirjoitti: "Tuomiovaltakin noissa syntisyysasioissa on ko. opuksen mukaan jätettävä Jumalalle, eikä siis ihmiselle."
Tuomiovalta on Jumalalla, mutta Jumala on ilmoittanut tahtonsa Sanassaan, jota meidän tulee totella.
Uskovien velvollisuus on tuoda tätä Sanan opetusta esille. Se ei ole tuomitsemista. Kyseessä on varoittaminen, että ellei noudata Raamatun opetuksia, joutuu Jumalan tuomion alaiseksi.
Ihminen ei siis tuomitse silloin kun hän siteeraa Raamattua, joka ilmoittaa, että Jumala tuomitsee, jos parannusta ei tehdä.
Itse asiassa, kun ikäänkuin piiloudut Raamatun taakse äänestyspäätöstäsi perustellessasi, tuomitset kyllä, jopa kahteen kertaan;
Nimittäin sekä tulkitsemalla ko. opuksen varsin epämääräiset lausunnot homoudesta koskemaan kaikkea homoutta, ja toiseksi vielä ohittamalla Raamatun hyvin yksiselitteisen lausuman, jossa maallinen tuomiovalta erotetaan _hyvin radikaalisti ns. taivaallisesta tuomiovallasta... (antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu), ja dilemma tuossa kohden oli nimenomaan se, että keisari ei välittänyt kristinuskosta ns. rättinapin vertaa.
Demokratiasta Raamatussa ei luonnollisestikaan puhuta sanaakaan. Mutta, jos nyt tuossa uskon ja maallisen vallan erottamista puoltavassa näkemyksessä pysytään, on vähintäänkin heppoista perustella maallisen vallan kannatustaan - Raamatulla, ja vieläpä sen yhteen yksityiskohtaan pureutuvilla tekstikohdilla.
Ja kas näin, tulin täten perustelleeksi sinulle Raamatun avulla sen, miksi Raamatun avulla ei pitäisi äänestyspäätöksiään perustella... :-&
Jukka Johansson
Olen tutustunut Martti Nissisen näkemyksiin jo toistakymmentä vuotta sitten, kun luin hänen erään kirjansa.
Olen eri mieltä hänen kanssaan.
Raamattu ei puhu homoseksuaalisesta parisuhteesta, koska sellaisia liittoja, joita halutaan rinnastaa miehen ja naisen avioliittoon, ei siihen aikaan ollut. Sellaista ei voi vastustaa mitä ei ole. Sama tilanne kun Raamattu ei puhu mitään tupakasta, koska sitä ei vielä tunnettu Raamatun maissa Raamatun kirjoittamisen aikaan.
Raamattu puhuu kyllä kahden miehen välisestä rakkaudesta ilman seksiä ja ilman perheajatusta, ja sellainen ystävärakkaus on OK. Sellaistahan oli esim. Daavidin ja Joonatanin välillä sekä Jeesuksen ja Johanneksen välillä. Samoin kaksi naista voi rakastaa toisiaan syvästikin, kunhan siihen ei liity seksiä eikä vaatimusta avioliiton kaltaisen liiton vahvistamisesta.
Kun Raamattu tuomitsee sekä Vanhan että Uuden testamentin puolella samaa sukupuolta olevien seksin luonnottomana lihan himona, niin se tarkoittaa samaa sukupuolta olevien seksin tuomitsemista kaikissa olosuhteissa. Mikään rakkaus tai sitoutuminen ei pyhitä sitä mikä on alunperin Jumalalle kauhistus.
Sinä siis tulkitset raamattua. Poimit sieltä asiat, joista olet samaa mieltä ja käytät vieläpä mielikuvitustasi, jotta saat ne kertomukset näyttämään siltä kuin sinä haluat Ja SIKSI eksegetiikan professori on väärässä, koska hän on raamatun tutkimuksissaan tullut toiseen tulokseen. Asia selvä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 70 kommenttia