KANSALAISALOITE – "tasa-arvoinen" avioliittolaki
Noin kaksi vuotta sitten lähetekeskustelussa oli tämä sama asia joidenkin kansanedustajien lakialoitteena. Sen jatkokäsittelyn kuitenkin silloin torppasimme niukalla äänestyksellä lakivaliokunnassa, koska aloitteella ei ollut riittävästi allekirjoittajia. Hyvä että torpattiin, sillä mediapillin mukaan ei pidä kansanedustuslaitoksen ruveta hyppimään.
Nyt kun asia on tullut eduskuntaan kansalaisaloitteen muodossa, asia on aivan toinen. Tällä kertaa olen itsekin sitä mieltä, että asia on käsiteltävä lakivaliokunnassa asiallisesti ja tuotava istuntosaliin äänestykseen.
Mutta paremminkin tämän asian voisi hoitaa. Käsittelyssämme on juuri sellainen asia, josta olisi parasta järjestää sitova kansanäänestys. Kansanedustajat voivat vielä tämän kuun ajan allekirjoittaa laatimani suoran demokratian lakialoitteen, joka siis tähtää aidon kansanvallan lisäämiseen tässä maassa.
Henkilökohtaisesti vastustan lakia parista syystä. Ensiksikin on väärin puhua ”tasa-arvoisesta” avioliittolaista. Ei tämä ole tasa-arvokysymys vaan arvokysymys. Mielestäni vakiintuneita käsitteitä ei pidä sekoittaa eikä muuttaa, sillä avioliitto tarkoittaa jo sanakirjankin mukaan miehen ja naisen välistä liittoa. Mielestäni lakialoitteen kannattajat eivät ymmärrä, kuinka vakavasta instituution loukkauksesta on kysymys, nimittäin niitä kohtaan joille avioliitto on miehen ja naisen välinen. Kutsuttakoon seksuaalivähemmistöjen liittoa vaikkapa pariliitoksi.
Toinen asia on adoptiokysymys. En hyväksy samaa sukupuolta olevien ulkoista adoptiota, sillä minusta lapsi pitää ensisijaisesti sijoittaa perheeseen, jossa lapsi saa isän ja äidin. Törkeää ja anteeksiantamatonta on se, että adoptiolaki täysin tahallisesti valmisteltiin homoliittoja silmällä pitäen. Minä yksin pidin siitä silloin meteliä mutta sanomani kaikui kuuroille korville.
Näkemykseni ei ole syrjintää. Ei Suomessa ketään saa syrjiä. Ei myöskään kristillistä tai muuta uskonnollista arvopohjaa edustavia aviopareja eikä orpolapsia. Mutta nyt syrjityiksi ja häväistyiksi ovat vaarassa joutua perinteisen avioliiton kannattajat. Henkilökohtaisesti ajattelen niin, että avioliittokäsitteen muuttaminen on yhteiskunnan perusrakenteiden murskaamista, mutta olen valmis nielemään asian, jos siihen päädytään kansanäänestyksen kautta.
Lopuksi haluan todeta, että tämä on herkkä omantunnon kysymys eikä mikään ryhmäkuriasia. Minä tulen aikanaan äänestämään aloitetta vastaan, mutta en tuomitse niitä, jotka ilman painostusta toimivat toisin. Ja kävi tässä nyt miten kävi, toivon, että lopputulos vähentää ihmisten surullisuutta.
Kommentit (0)