*

James Hirvisaari - Suomi on suomalaisten maa Kansanedustaja. Suora ja lahjomaton.

Vihaa sinä, minä puhun

Maahanmuuttokriittiset poliitikot ovat jo vuosia varoittaneet siitä, että muualla maailmassa jo paljon vaikeuksia aiheuttaneet, epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan aiheuttamat ilmiöt saapuvat kohta Suomeen, jos toimintatapoja ei muuteta. Nyt, kun ilmiöt alkavat maahamme rantautua, niistä syytetään niitä poliitikkoja, jotka näkivät uhkat jo kauan sitten. Niitä virheellisiä toimintatapoja, jotka muu Eurooppa jo on myöntänyt virheiksi, ei edes yritetä korjata, vaan haetaan rasismisyytteistä harjaa, jolla kritiikin saisi lakaistua maton alle, ja lisääntyvään väkivaltaan naamioitua syyllisiksi ne, jotka ovat yrittäneet varoittaa sen saapumisesta.

Nykyisen globalisaatiokehityksen kritiikki yritetään suorastaan sotapropagandan keinoin mustamaalata pahaksi ja vääräksi nimittämällä sitä rasismiksi ja "vihapuheeksi". Isoja valheita toistetaan jopa ministerien suulla uudelleen ja uudelleen, jotta nykykehityksen vastustajat saataisiin näyttäytymään huonossa valossa.

 

"Vaietaan ne kuoliaiksi"

Maahanmuuttokritiikin tukahduttamisen kehityskaari on ollut täydellisesti Mahatma Gandhin toteamuksen mukainen: "First they ignore you, then they ridicule you, then they fight you, then you win."

Ensin kritiikki torjuttiin täysin kaiken julkisen keskustelun ulkopuolelle, aatteellisesti varsin värittyneen suomalaisen median vanhalla, kuoliaaksi vaikenemisen metodilla. YLE ja Hesari toteuttivat suorastaan suu vaahdossa "kansan sivistämisen", eli valtiollisen propagandaviraston tehtävää ja pakottivat kansaa yhteen ainoaan totuuteen. Sitten kun se ei enää onnistunut sosiaalisen median ja ihmisten tietomäärän kasvaessa, kritiikin esittäjät tuomittiin peräkammarien typeriksi aikamiespojiksi, jotka haluavat viedä Suomen kivikaudelle ja ovat muutenkin kovin säälittäviä. Nyt, kun sekään ei enää onnistu, kun äänessä on hyvinkin menestyneitä ihmisiä,  erittäin fiksuja tohtorismiehiä, pienten lasten vanhempia, kaikin puolin kauniita ja rohkeita, niin otetaan esiin tämä vaarallisuusaspekti. Nyt kriitikoita yritetään leimata rikollisiksi ja yhteiskunnan vihollisiksi.

Historia toistaa itseään, oppisuuntien nimet vain vaihtuvat.

 

Globalisaatiokehitys pilaa maailman

Minä en suostu syylliseksi vastustamani politiikan tuottamiin ongelmiin. Sen sijaan pidän tiukasti kiinni oikeudestani kritisoida sitä ankarasti. Riippumatta siitä, miten vihamielisesti minuun suhtaudutaan, omassa puheessani ei ole pisaraakaan toiseen ihmiseen kohdistuvaa vihaa. Vain syvä huoli Suomen - ja koko maailman - tulevaisuudesta. Heitä vain leimakirveitäsi, vihaa vain ihan avoimesti - minä aion puhua jatkossakin.

Käyttämäni kieli on voimakasta ja herättää paljon vastustusta. On kuitenkin pelkästään hyvä, jos kilpailijat hermostuvat - se on merkki siitä, että olen löytänyt oikeita sanoja. Ne eivät kuitenkaan koskaan kohdistu yksilöön vaan politiikkaan, uskontoon ja vallan väärinkäyttöön. Vastustan ankarasti Euroopan islamisoitumista ja uskon vakaasti, että koko maailma on kaikille parempi paikka, jos kansoilla on omat kotimaat sen sijaan, että erilaiset historiat, moraalikäsitykset, tavat, tottumukset ja kielet pakotetaan sekoittumaan.

Globalisaatiokehitys ja monikultturismi pilaavat maailman. Tähän mielipiteeseen ja sen ilmaisemiseen minulla on sekä juridinen oikeus että mielestäni myös moraalinen velvollisuus.

On myös muistettava, että sensuuri-ilmapiiri mahdollisti sen, että kritiikki saatiin tukahdutettua näin kauan. Kriitikot vastaavat nyt samoilla termeillä, kuin mitä heihin on kohdistettu jo vuosikymmenen ajan. On helppo huomata, että se ei monesta tunnukaan mukavalta.

 

Kansainvälisyyden puolesta globalisaatiota vastaan

Kansainvälisyys on tärkeä asia ja laaja kansainvälinen yhteistyö välttämätöntä, mutta tällainen ihmisten pakkosiirto maapallon toiselta puolelta kehittyneisiin länsimaihin muka sosiaalisin perustein ja "heikompaa auttaen", mutta todellisuudessa halvan työvoiman toivossa, ei mielestäni moraaliltaan poikkea yhtään siitä, kun orjia tuotiin laivoilla puuvillapelloille.

Ihmisillä on oikeus unelmiin, mutta jos oman unelman toteutuminen jo lähtökohtaisesti edellyttää sitä, että joku toinen maksaa sen omasta pussistaan joutuen sen vuoksi heikentämään omaa elämisen laatuaan ja viime kädessä myös elintasoaan, on unelma, jolla ei ole olemassaolon oikeutta. Elinkelpoisen unelman toteutuminen tekee toki hyvää, mutta nyt hurskastellaan unelmaksi määrätietoinen ja tarkasti harkittu oman maan kansalaisten elämisen laadun törkeä heikentäminen. Se kaikki on tapahtumassa juuri nyt.

Käytännössä kuntaliitokset, varuskuntalakkautukset, sosiaaliuudistukset ja fanaattinen EU-hurmostelu tarkoittavat sitä, että joka ikinen suomalainen joutuu rahoittamaan muun muassa maahanmuuttoa ja sen mukanaan tuomia lieveilmiöitä ja erittäin vakavia sosiaalisia ongelmia. Tämän peittämiseksi yritetään löytää syyllisiä "vihapuheesta".

Tosiasiallinen syyllinen esiintyviin ongelmiin on hyvin usein ihan henkilökohtaisellakin tasolla se, joka kaikkein voimakkaimmin leimaa kriitikoitaan vihapuhujiksi.

 

Hyvyyden totalitarisointi

Sellainen yhteiskuntajärjestelmä, joka vaatii  vastakkaisten mielipiteiden tukahduttamisen ja kritiikin kieltämisen vankeuden uhalla pysyäkseen pystyssä, perustuu kokonaan valheelle. Sellainen on tunnusomaista sekä äärioikeistolle että äärivasemmistolle. Äärilaidat eivät siedä toisiaan eivätkä kestä kilpailua.

Ideologioiden taisteluissa on aina ollut ainoastaan häviäjiä. Kukaan ei historian saatossa ole onnistunut tuottamaan sellaista oppijärjestelmää, joka olisi tyydyttänyt kaikkien ihmisten käsityksen oikeudenmukaisuudesta, onnesta nyt puhumattakaan. Ideologisen hurmoksen ja "oikeassa olemisen" sekä "hyvyyden" nimissä on sen sijaan tapettu järkyttävä määrä väärinajattelijoita. Niin irvokasta kuin se onkin.

Ennen kuin ollaan ihmiskunnan surkeassa historiassa taas tuossa jamassa, olisi korkea aika tunnustaa erilaisten näkemysten olemassaolon oikeus ja löytää diplomatian avulla keinot, jolla ihmiset pystyvät tekemään kompromisseja. Tarvitaan valistunutta vallankäyttöä, sillä demokratiakin on helposti enemmistön hirmuvaltaa.

Globalisaatiokehitys on hyvin monien mielestä tuhonnut maailmaa jo anteeksiantamattomalla tavalla. Toisten mielestä se on tehnyt maailmalle hyvää. Molemmilla osapuolilla on oikeus mielipiteeseensä. Politiikan tehtävä on löytää yhteinen tie. Se ei voi olla vain sen toisen osapuolen tie.

 

Rauhaan pakottamista ja voiton maksimointia

Joku haluaa pelastaa maailman pakottamalla sen sellaiseksi, mitä itse pitää jalona ja hienona. Jonkun mielestä tuollainen ajattelu on sekä itsekästä että typerää. Pakko on joskus paras motivaattori, mutta varsin huono lääke jatkuvasti kurkusta alas tungettuna. Hurmoshenkisen pitäisi katsoa ympärilleen ja todeta, että maailma ei ole lähelläkään pelastumista. Jotain on alettava tehdä toisin.

Joku toinen laskee kuumeisesti omia eurojaan ja miettii miten pärjäisi kiinalaisen halpatyövoiman kanssa omilla laatutuotteillaan. Hieman mutkia oikoen voidaan sanoa, että esimerkiksi Nokia on fantastisen globaali ja päätti lähteä Suomesta teettämään suomalaiset puhelimet kiinalaisella lapsityövoimalla. Juuri tämä on sitä ihanaa globalisaatiota, jossa maan asukkaiden hyvinvointi on täysin merkityksetön pikkujuttu sen edessä, että monikansalliset yritykset saavat maksimoitua omat voittonsa.

Kumpikin näistä, oman ideologiansa edustajista, puhuu hyvin hurskaasti moniarvoisesta maailmasta, mutta molempien tavoitteena on eri lähtökohdista kumpuava yhteinen maali: Euroopan elintason laskeminen. "Tasa-arvoistamalla"  kertalaakista kaikki maailman ihmiset luhistetaan hyvinvointivaltioiden elintaso. Tämä on tyylipuhdasta sosialismia järjettömimmillään.

Kyseessä ei siis ole kulttuurien "rikastuminen" vaan koko maailman tasapäistäminen siten, että hyvinvoivan Euroopan ihmisiltä pakotetaan elintasoa alas sekoittamalla joukkoon köyhän maailman ihmisiä. Jälkimmäisiltä elintaso nousee hurjasti ja heistä laskelmoidaan saatavan halvempaa työvoimaa, joka pakottaa vahvat ammattiliitot pikkuhiljaa Suomessa taustakulisseihin. Vasemmisto tyytyy kokonaiskuvaan ja auttaa sen rakentamisessa, koska heidän kateellisessa maailmankuvassaan on paljon parempi, että kaikilla on asiat vähän huonosti ja köyhästi, kunhan kenelläkään ei ole enemmän kuin toisella. Tai siis hänellä itsellään. Tosin hän, päättävään asemaan päästessään, ihan hyvällä omallatunnolla ottaa vastaan korkeaa palkkaa auttaessaan maahanmuuttajia pysymään tyytyväisinä sillä aikaa, kun suomalaisia yritetään pakkosopeuttaa uusin tapoihin, arvoihin ja kulttuureihin ja unohtamaan omat juurensa.

 

Kaiva kuvettasi, lihava sika!

Suomalaiselle, häpeän avulla kasvatetulle, valehdellaan, että hän on syyllinen maailman hätään, koska hänellä asiat ovat liian hyvin.

"Sori, sulta menee nyt tässä ah niin värikkäästi monikulttuurisessa maailmassa duunit vielä halvempien orjien tehtäväksi, mutta viitsitkö kaivaa siitä työttömyyskorvauksesta pienen siivun tai jaksaisitko vielä olla pari vuotta pitempään töissä ennen kuin pääset nauttimaan kavennettua eläkettäsi, niin että meillä olisi varaa elättää nämä ihanasti erilaiset ihmiset, joita ei huvitakaan tehdä meille töitä halvalla. He kuitenkin synnyttävät tosi paljon lapsia, ja olemme laskeneet jo pari vuosikymmentä sitten, että heidän lapsensa saattavat olla potentiaalisia sosiaalityötekijöitä, kun heistä on niin huutava pula. Sen takia sinun pitäisi vielä venyä ja luopua myös kulttuurillisista arvoistasi ja erityisesti isänmaallisesta asenteestasi, niin että nämä maahanmuuttajat saisivat helpommin rakentaa oman kotimaansa uudelleen tänne sinun naapuriisi, niin että heillä olisi mukavampi olla."

Se, että suomalaisella ei tämän jälkeen ole mukavampi olla, johtuu tietenkin siitä, että hän on kapeakatseinen ja ahdasmielinen ja muukalaisvihainen. Sen takia hänen pitääkin olla myös paljon köyhempi ja elää turvattomassa naapurustossa, koska tyhmyydestähän aina sakotetaan. Ja se, että maahanmuuton ongelmat muualla maailmassa ovat kulminoituneet vasta seuraavissa sukupolvissa, ei tietenkään koske Suomea, koska täällä raiskataan ja tapetaan ihan omasta takaa muutenkin.

 

Älä anna periksi!

Meille väitetään, että on jo liian myöhäistä tehdä toisin. Että globalisaatio on ainoa vaihtoehto ja kansallisvaltioiden aika on ohi. Se ei ole totta. Mutta hiljaisuus on huono vaihtoehto silloin, kun valheilla on valta. Niin että viittaa vain reilusti kintaalla kaikille vihapuhesyytteille ja sano vain suoraan mitä ajattelet. Mene vaikka vankilaan sen takia, jos globalisaatiohurmoksen edustajat todella kehtaavat sinut sinne laittaa, mutta älä lakkaa tappelemasta vastaan!

Muukalaisviha on vain sana, joka on keksitty peittämään se tosiasia, että kulttuurien törmäykset ovat väistämättömiä. Järjetöntä, sydämetöntä, itsekästä ja ahnetta on puskea väkisin maailmaa sekasortoon oman vääräksi osoittautuneen ideologian tai härskin taloudellisen ahneuden takia, kun sen sijaan voitaisiin ponnistella sen eteen, että ihmiset omissa maissaan ratkaisisivat omat ongelmansa ja vahvistaisivat omaa kulttuuriaan siellä, niin että kansojen keskinäiselle kunnioitukselle olisi se luontainen pohja, jolle ihmisyys osittain rakentuu - eli reviirin puolustaminen, oman rakastaminen ja omista oikeuksista kiinni pitäminen - ja kansallisuusaatteen tuoma aito yhteenkuuluvaisuuden tunne.

 

Isänmaallisuus ei ole rikos

Älä anna monikulttuurisuusideologian syövyttämän median propagandan tai taloudellista omaa etua tavoittelevien poliitikkojen "rehellisyydeksi" ja "vastuunkannoksi"  nimittämien härskien valheiden johtaa itseäsi harhaan. Sanat satuttavat, mutta totuutta ei synnytetä sillä, että sanat vaiennetaan väkisin.

Minä en pidä maailmasta, jossa maat lakkautetaan ja ihmisten kulttuurit sekoitetaan väkisin. Minä pidän maailmasta, jossa jokaisella kansalla on oma kotimaa, jonka säännöt he saavat itse määrätä, ja jossa vieraan täytyy kunnioittaa maan omaa tahtoa ja noudattaa sen tapoja. Niin minä teen, kun matkustan ulkomaille, ja niin haluan niidenkin tekevän, jotka tulevat käymään meillä kylässä.

En siis sano, että suomalaisuus olisi muihin kansoihin nähden ylivertaisuutta. Se on vain meidän omaamme, johon meillä on oikeus. En arvota ketään hänen ihonvärinsä perusteella, enkä pidä itseäni muita parempana. Tiedän varmuudella, että ihan kaikkialla maailmassa elää ihan tavallisia, ihan hyviä ihmisiä, joilla on oikeus yrittää olla onnellisia. Mutta kuten sanoin - kenelläkään ei mielestäni ole oikeutta hankkia itselleen onnea toisten ihmisten kustannuksella.

Heikompaa pitää auttaa, mutta apu pitää viedä sinne, missä hätä on. Humanitaarinen maahanmuutto ei auta ketään.

Minä en tarvitse yhtään urgumbialaista "rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa". Urgumbia tarvitsee joka ikisen työkykyisen ihmisen rakentamaan omaa yhteiskuntaansa sen sijaan, että se elintasopakolaistensa avulla polkee vieraan maan palkkoja, rikkoo sen lakeja ja tuottaa sen kaduille ja koteihin turvattomuutta ja pelkoa.

 

Kirottu monikultturismi

Minun mielestäni oikeaa kansainvälisyyttä on se, että eri kansat käyvät kauppaa ja vierailevat toistensa luona ja oppivat toistensa kulttuureista. Ei se, että kaikki sekoitetaan yhdeksi kirjavaksi massaksi. Kulttuurit voivat rikastua vain, jos on olemassa erilaisia kulttuureita, erilaisia maita ja erilaisia kansoja. Yhteiskunnan moniarvoisuus on sivistyneen ja vapaamielisen yhteiskunnan merkki, mutta se on täysin eri asia kuin kansoja tuhoava monikulttuurisuus.

Minulla on tähän mielipiteeseeni oikeus. Minulla on oikeus kritisoida järjestelmää, joka omasta mielestäni on täydellisesti epäonnistunut ja raiskaa parhaillaan koko Eurooppaa ja tuhoaa kylmin käsin myös Suomea. Se Suomi, joka on pieni pohjoinen periferia Euroopan liittovaltiossa, joka  "kuuluu kaikille" ja on "monikulttuurinen", on hirmuisen huono ja ikävä uhkakuva, jota täytyy kaikin voimin vastustaa. Mielestäni sellainen Suomi on väkivaltainen, nykyistä paljon köyhempi, rajoitetumpi ja ahdistavampi. Globalisaatiokehitys ei tuo vapautta vaan totalitarisaatiota, sensuuria, valheita, köyhyyttä ja turvattomuutta.

Minulla on oikeus käyttää ikäviäkin sanoja, kun tuon esiin niitä ikäviä asioita, jotka tukevat omaa näkemystäni. Minulla on oikeus yrittää herättää muitakin huomaamaan sen, minkä itse jo olen huomannut.

Sinulla on oikeus omaan mielipiteeseesi, mutta sinulla ei ole oikeutta yrittää vaientaa minua.

Voisimme vähitellen astua yhteisen pöydän ääreen, myöntää maahanmuuttopolitiikassa tehdyt raskaat virheet ja yrittää ryhtyä rakentamaan sellaista maailmaa, jossa kaksi näin erilaista näkemystä silti voivat toisiaan kunnioittaen jatkaa elämää - ja omien unelmiensa toteuttamista. Itse kukin omasta elämästään vastuun ottaen, eikä omaa pakoaan arjesta muilla maksattaen.

 

jameshirvisaari.com

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

44Suosittele

44 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat